Taistelu Pahuuden Temppelistä - paluu WHFB:n maailmaan

Omat aktiivivuodet Fantasy Battlen pelaajana sijoittuvat noin kymmenen vuotta taaksepäin nykyhetkestä, aikaan jolloin Tomb Kingit saivat ensimmäisen armeijakirjansa. Niihin aikoihin tuli käytyä jopa turnausonnea kokeilemassa - yleensä varsin keskinkertaisella menestyksellä. Seitsemättä laitosta en pelannut juuri ollenkaan ja kahdeksatta olen pelannut yhden pelin - noin vuosi sitten. Viime viikkoina faba-maailma on jälleen kuitenkin kutkuttanut tavallista enemmän - jopa niin paljon, että pelaamaan oli päästävä. Sekä itseltäni, että valitulta vastustajalta löytyi kaapin perältä juuri ja juuri tuhannen pisteen listan verran maalattuja figuja. Se osoittautui varsin hyväksi pistekooksi tutustua sääntöihin (uudestaan). Pahimmilta juustoiluilta vältyttiin ja figuvalikoima pakotti muutamiin varsin mielenkiintoisiin ratkaisuihin. Tälläisillä listoilla mentiin:

Tomb Kings / T-Bone
Liche High Priest - lvl 4 (Death), Earthing rod
Tomb Prince - Great weapon, dragon helm (tjsp)

20x Skeleton warriors - full command
10x Skeleton horse archers - full command (!)
3x Skeleton chariots - master of chariots

Tomb Scorpion
Screaming skull catapult

High Elves / J-Man
Loremaster - Great weapon, Potion of strength + muita taikaesineitä
Battle Standard Bearer - Great weapon

30x Lothern seaguard
8x Shadow warriors
8x Shadow warriors

Pelasimme 4x4 pöydällä skenaarion, jossa deployment tapahtui vastakkaisiin neljänneksiin ja pöydän keskellä oli Pimeyden temppeli (arcane building), jonka hallinnasta pelin lopussa saisi 200 pisteen edestä killpointteja. Tappopisteistä pelattiin, eikä muita erikoissääntöjä ollut. Pelin edetessä pelasimme välillä kuuudennesta (minä) ja välillä seitsemännestä laitoksesta (J-Man) totutuilla säännöillä, mutta enimmäkseen kai ihan virallisilla kahdeksannen laitoksen (ei kumpikaan) pykälillä. 

Voitin heiton deployment zonen valinnasta ja valitsin sen puolen pöytää, jossa oli enemmän metsää ja kulmassa kukkula. J-miehelle jäi aukempimaastoinen puoli, jossa oli valtava kukkula. Molemmilla osapuolilla oli scouttaavia joukkoja ja minulla yksi ambusher-yksikkö.

Merivartioston syvät rivit valmistautuvat taisteluun Pahuuden Temppelistä. Hautakuninkaiden joukot ottavat aloitteen Ilkeyden Metsän siimeksissä.

Pelin ensimmäiset vuorot kuluivat asemia hakiessa ja verta vuodattiin lähinnä ampumisen ja magian välityksellä. Kallokatapultti harvensi huikealla osumatarkkuudella merivartioston rivejä ja haltioiden tulipallot ja tarkat nuolet söivät epäkuolleiden hyökkäysvaunut yhdessä vuorossa.

Kolmannen vuoroparin tasoittavalla vuorolla alkoi vihdoin tapahtua myös lähitaistelurintamalla. Molemmat varjotaistelija-yksiköt yrittivät rynnäköidä Pahuuden Temppeliin asemoitununeen luurankosoturiryhmän kimppuun. Haltioiden epäonneksi sivustaan suunnattu rynnäkkö jäi lyhyeksi ja edestä hyökänneet joukot jäivät ylivoimaisen vihollisen armoille. Taistelun lopputuloksen voitte nähdä alla olevasta kuvasta.

Prinssi huutelee herjoja pakeneville viittasankareille. Kuva sisältää tuotesijoittelua.

Tästä eteenpäin peli keskittyi lähinnä taisteluun temppelin ympäristössä ja magia sekä ampuminen jäivät sivuosaan.

Läpsystä vaihto. Varjosoturit pakenevat ja sankareilla pumpattu nerivartioisto ottaa roolia.

Merivartiosto ja sivustassa majaillut varjosoturiyksikkö pääsivät vihdoin epäkuolleiden iholle(?) ja luurankoryhmä aloitti hitaan, mutta varman murenemisen. Toivoa kuitekin oli vielä. Haltioiden selustaan nousi valtava hautahirvitys ja varsinainen tosipelaajan valinta, jousiratsastajat täydellä komentoryhmällä, väijyivät merivartioston sivustalla. Valitettavasti hirviö munasi rynnäkkönsä ja jäi kikkailemaan avoimeen maastoon, pakenevien varjosotureiden jousien kantamalle.

Sakset kädessä ei saa juosta. Hautahirvityksen rynnäkkö jää lyhyeksi.

Matsin loppu tarjosi suuria tunteita ja hienoja käänteitä. Hautakuninkaat onnistuivat kääntämään temppelin taistelun edukseen, kun merivartioston riveistä huitonut lipunkantaja onnistui epäonnekseen teilaamaan hautaprinssin. Muumion kirous iski kovimmalla mahdollisella voimalla ja hevosmiesten onnistuessa omassa höykkäyksessään, jäi vartiostosta pystyyn vain Suurmestari. Varjosoturit lähtivät pakoon ja yksinäinen Suurmestari jäi taistelemaan ylivoimaista vihollista vastaan. Ratkaiseva käänne kuitenkin koettiin, kun Suurmestari sai vihdoin haastettua epäkuolleiden Suurpapin kaksintaisteluun. Kaikki iskut menivät läpi, papilta niska poikki ja peli oli paketissa - kaikki loput epäkuolleiden joukot muuttuivat välittömästi tomuksi. Pahuuden temppeli oli pelastettu!

Tätä temppeliä ei myydä eikä vuokrata. 

Fantasy Battlen kasiedikka on saanut melko paljon kritiikkiä muutamista epätasapainossa olevista säännöistä johtuen ja kieltämättä esimerkiksi taikasysteemi vaikuttaa aika sattumanvaraiselta. Itselläni oli kuitenkin erittäin hauska iltapäivä pelin parissa ja uskoisin, että sen ääreen tulee jatkossakin ajauduttua - ainakin näin kasuaalipelien muodossa.

T-Bone